Olen hukassa, kadottanut itseni. Välillä on hetkiä, kun välähtelen tietoisuuteen, mutta sitten Se kaikki taas katoaa. Tuntuu että ajelehdin tuntemattomissa eivätkä jalkani yllä pohjaan. En saa mistään kinni. En tiedä mistä olen tulossa, tai minne menossa. Ajoittain myös tāma hetki katoaa. Kaikki on vain paksua usvaa, uuvuttavaa usvaa, tahtoisin vain nukahtaa.. tai herätä.. en tiedä kumpi olisi pelottavampaa, mutta kumpivain parempi kuin haahuilu hämärän rajamailla. En löydä enää polkua, olen eksynyt, kuin pieni tyttö isossa synkässä metsässä. aivan yksin. alkaa hämärtää & paleltaa. Missä on se minuuden osa, joka ohjaa turvaan ja lämpimään? Huudan tyhjyyteen, eikä kukaan kuule. Olen epätoivoinen, väsynyt & hukassa. Happi loppuu. Hukun. Tämä suo on pohjaton, kylmä & pimeä.. En löydä enää kotiin. Kiitos, ANTEEKSI, APUA & HYVÄSTI!
~tunteeton anonyymi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti